"Se on psykologinen keino selviytyä, että löytää elämälleen muut kuin työn kautta tulevat arvot, kun kerran työtä ei kaikille ole" (Helve H., Taloussanomat 18.4.2011)

Näin kommentoi siis nuorisotutkimuksen professori Helena Helve sitä, että koulutuksen ja työn tilalle nousee muita asioita. Henrik Kärkkäisen artikkeli käsittelee nuorten syrjäytymistä, erityisesti siis työelämän näkökulmasta. Yhteiskunta odottaa ja toivoo nuorten siirtyvän nopeasti työelämään, mutta kaikki nuoret eivät ole valmiita uraputkeen. Kaikille uraputki ei edes ole toivelistan kärkisijoilla.

Artikkelissa puhutaan lähinnä siitä nuorten ryhmästä, joka ei jatka opiskelujaan peruskoulun jälkeen ja on siten suuressa syrjäytymisvaarassa. Koulutuksella on ainakin välitön merkitys syrjäytymisen ehkäisemisessä, mutta Elinkeinoelämän keskusliiton koulutusjohtaja Markku Koposen ehdotus nuorten "pakkosijoituksesta" kouluun tai työelämään ei kuulosta syrjäytymistä ehkäisevältä. Jos osoitettu koulutus- tai työpaikka sotii omaa mielenkiintoa vastaan, voi reaktio olla jopa vastakkainen.

Huomionarvoista on myös se, että pelkästään kouluttamattomat eivät ole vaarassa jäädä työttömiksi. Oma kokemukseni työ- ja elinkeinotoimiston palveluista työttömyyden aikana on se, että tärkeintä ei ole löytää löytää töitä, vaan poistua tietojärjestelmän "työtön työnhakija"-lokerosta. Hyvin nopeasti ollaan tarjoamassa "mahdollisuutta " työelämävalmennukseen, jossa kuuden tunnin työpanoksesta maksetaan ansiopäiväraha +  9 tai 18 euron ylläpitokorvaus/osallistumispäivä. Tällöin hakija ei enää ole "työtön", vaan hyväksikäytetty. Jos saan 6 tunnin täyspainoisesta työskentelystä 18 euroa enemmän kuin harrastaessani kotona mitä mieli tekee, niin enköhän tyydy yksinkertaisempaan elämään pienemmällä rahalla. Ongelmaksi tässä koituu ainoastaan se, että täytyy näyttää aktiiviselta työntakijalta ja ettei ansiopäivärahaakaan saa loputtomasti.

Saksassa "työtön työnhakija" pakotetaan hakemaan oikeita töitä vähintää 3 kertaa kuukaudessa, jotta työttömyysturva säilyy. En tiedä onko tämä sitten sen parempi systeemi kuin Suomessa, mutta ainakin se rohkaisee aktiivisempaan työnhakuun kuin Suomessa.

Omalla kohdallani artikkelin tunnusmerkit syrjäytymisen varoitusmerkeistä eivät toteudu, lukuunottamatta tämänhetkisiä kieliongelmia. Totaalisyrjäytyminen ei siis liene todennäköinen, mutta syrjäytyminen paikallisilta työmarkkinoilta on mahdollinen.