Nyt olemme olleet reilun kuukauden Saksassa. Ja kuinkas kävikään, työttömyys jatkui myös täällä. Aluksi oli suuri hinku päästä töihin, sitten surkea kelpaamattomuuden tunne kun töitä ei löytynyt ja lopulta ainakin osittainen vapautuneisuus. Miksi pitäisi olla töissä, jos raha riittää ruokaan ja asuntoon?

Tähän asti olen elänyt ehkä liiankin CV-keskeisesti. Täytyi saada aikaan, menestyä. Jokainen työttömyyskuukausi oli vain kyseenalaistettava ajanjakso ansioluettelossa. Nyt olen ymmärtänyt, että jos mieluista työtä ei ole tarjolla, voi yhtä hyvin nauttia työttömän arjesta: nukkua pitkään, valvoa pitkään ja käyttää välissä olevan ajan haluamallaan tavalla.

Mutta aina ei vapauskaan tuo onnea. Jos haluaisi täyttää välissä olevan ajan jollakin hyödyllisellä ja edullisella, on valikoima huomattavan suppea. Itselläni tuota hyödyllisyysasiaa edustaa saksankurssi, jolla käyn kolme kertaa viikossa. Ilman kurssia pitkästyisin varmasti, koska luultavasti jumittaisin vain kotiin.

Ja miksikö aika pitäisi täyttää hyödyllisellä? Uskon, että jokainen ihminen hakee hyväksyntää. Täytyy kokea olevansa tärkeä ja aika usein tuo kokemus saadaan töistä. Myös sosiaaliset suhteet tukevat itsetuntoa. Ryhmään kuuluminen ja rakkauden kokeminen antavat voimia, mitä ei ruoasta tai unesta saa.

Ehkä tämä ulkomaanaika onkin annettu siksi, etten liikaa urautuisi.  Ehtiihän sitä sitten Suomessakin töitä tekemään. Nyt on aika oppia etsimään voimavaroja muualta kuin töistä! Vaikka sitten velttoilusta!